Ennen vesillelaskua on aika tarkistaa sinkit

Ajankohtaista 12.04.2016

Jos veneen suojaavia anodeita eli sinkkejä ei tullut tarkistettua syksyllä, on niiden kunto on syytä tutkia ja tarvittaessa hankkia uudet ennen vesillelaskua. Monet valmistajat suosittelevat runkoa ja moottoria suojaavien anodien vaihtoa vuosittain, mutta vaihtoa kannattaa harkita viimeistään siinä vaiheessa kun kolmannes anodista on kadonnut.

Sinkit eli uhrautuvat anodit löytyvät miltei jokaisesta veneestä. Anodin on tarkoitus syöpyä ja suojata syöpymiseltä veneen tärkeämpiä osia: vetolaitetta, runkoa, potkuria ja läpivientien metalliosia. Sinkistä on tullut yleisnimi anodille, mutta niitä valmistetaan myös muista materiaaleista.

Anodeita on tyypillisesti sijoitettu perävetolaitteeseen, potkuriakseliin, potkurin päähän ja runkoon, usein myös peräsimeen. Pienemmissä veneissä sinkki löytyy ainakin perämoottorista, jossa niitä voi olla 2–4 kappaletta.

Oma uhrautuva anodi on sijoitettu yleensä myös koneen sisälle suojaamaan jäähdytysjärjestelmää. Niiden sijainti on paras selvittää käyttöohjekirjasta tai jättää vaihtaminen huollon tehtäväksi. Rungon ja vetolaitteiden anodien vaihto on helppo tehtävä: työkaluiksi riittävät tavallisesta varustepakista löytyvät kuusiokolo- ja lenkkiavaimet.   

Magnesiumia järville, sinkkiä tai alumiinia merialueelle

Anodin materiaalina sinkki on yleisin ja merialueille oikea ratkaisu, mutta murtovedessä käytettävien alumiinianodien käyttö on yleistynyt myös merellä. Monet perämoottorivalmistajat käyttävät pelkästään alumiinianodeita, joten myös korvaavana anodina on syytä käyttää samaa materiaalia. Tärkeintä on, että uhrianodi on sähkökemiallisessa jännitesarjassa epäjalompi kuin veneen ja moottorin muut osat.

Vanha syöpynyt sinkkianodi ja uusi, sisävesillä käytettäväksi sopiva magnesiumanodi. Merellä magnesiumanodeita ei pidä käyttää, sillä ne voivat syöpyä aivan liian nopeasti.

Hieman yllättäen alumiini voi sopia anodiksi myös alumiiniveneeseen. Veneiden runkomateriaalina ja vetolaitteissa käytetty alumiini on seostettu paremmin korroosiota kestäviksi lisäämällä puhtaan alumiinin joukkoon muita metalleja, joten alumiiniveneessäkin syöpyy alumiinianodi, ei runko.

Makeassa vedessä sinkki ei yleensä syövy ja pintaan voi muodostua prosessia heikentävä vaalea sinkkioksidikerros, joten koko veneilykauden järvialueilla liikkuvaan veneeseen kannattaa valita magnesiumanodi. Niitä ei ole saatavilla yhtä laajana valikoimana kuin sinkkianodeita, mutta esimerkiksi yleisimpiin vetolaitteisiin sopivat magnesiumpalat löytyvät.

Älä maalaa anodia, varmista kontakti

Anodia ei pidä koskaan maalata, sillä maalikerros toimii eristeenä ja estää uhrianodin toiminnan. Samasta syystä veneen tai vetolaitteen rungon ja anodin välillä on oltava aina kontakti – siis metalli metallia vasten. Myös Suomen vesiltä on kokemuksia yhden kauden aikana pahoin syöpyneistä vetolaitteista, kun sinkkiä vasten tuleva pinta on vahingossa eristetty maalilla.

Veneen tai vetolaitteen rungon ja anodin välillä on oltava aina kontakti: metalli metallia vasten, ei maalia välissä.

Oikein toimiva anodi näyttää kauden jälkeen rumalta ja syöpyneeltä. Jos sinkki ei kulu lainkaan, niin kannattaa ensin tarkistaa onko materiaali sopivaa sille vesialueelle, jossa venettä käytetään. Järvialueella sinkit kannattaa vaihtaa magnesiumiin. Magnesiumanodin tunnistaa jo näppituntumalla sen keveydestä. Korroosiota pidetään järvialueilla vähäisenä ongelmana, mutta säästämällä parin kympin osasta ei riskiä kannata ottaa.

Myös sinkin pintaan muodostuva vaalea sinkkioksidi heikentää anodin toimivuutta. Sen muodostumista ei voi estää, mutta pinta kannattaa raaputtaa hiekkapaperilla puhtaaksi ennen vesillelaskua.

Sinkin pintaan kertynyt oksidikerros kannattaa raaputtaa pois hiekkapaperilla.

Suomen murtovesialueilla ja sisävesillä korroosio ei ole yhtä rajua kuin voimakkaan suolaisilla valtamerialueilla, mutta korroosioon on syytä suhtautua vakavasti. Anodien merkitys on viime vuosina korostunut, kun veneiden ja laitureiden maasähköjärjestelmät ovat yleistyneet. Maasähköjärjestelmien vuotovirrat voivat aiheuttaa yllättävää ja rajua korroosiota myös laiturinaapureille.