Uuden lain alle

Blogi 11.05.2020

"Lontoossa 20 päivänä lokakuuta 1972 tehty yleissopimus kansainvälisistä säännöistä yhteentörmäämisen ehkäisemiseksi merellä."

Se on kaikkien aikojen suosikkini kaikesta maailman lainsäädännöstä.

Myös Meriteiden sääntöinä tunnettu teksti on eräänlainen juridiikan vänrikki Koskela. Vähän yksitotinen, mutta ehdottoman selkeä, johdonmukainen ja ennen kaikkea hengeltään reilu. Se vaatii jokaista tekemään voitavansa yhteisen hyvän eteen: ne, jotka pystyvät enempään, myös tekevät enemmän, eikä kukaan väistä vastuitaan pilkunviilauksen taakse.

Toiseksi suosikiksi on nousemassa kesäkuussa voimaan tuleva uusi Vesiliikennelaki. Tuttavuuteni siihen on toki vasta oraalla, kuten monella muullakin veneilijällä. Lupaavalta kuitenkin näyttää. Pitkään kestänyttä uudistusta on perusteltu muun muassa sillä, että nyt eri lakeihin ja asetuksiin piiloutuneet määräykset on koottu yhteen ja samaan lakiin.

Se lisää selkeyden ohella reiluutta. Uutinen on hyvä melkein kaikille. Porsaanreikiä on entistä vähemmän, eikä vesiliikenteeseen lisää porsaita kaivatakaan.

Suoranainen helmi on lain 5. pykälä:

"Vesikulkuneuvon käyttäjän on noudatettava olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta ja toimittava siten, ettei hän ilman pakottavaa syytä vaikeuta tai häiritse muiden liikkumista vesillä eikä aiheuta vaaraa tai vahinkoa muille taikka vaaraa tai merkittävää tai tarpeetonta haittaa tai häiriötä luonnolle tai muulle ympäristölle, kalastukselle, yleiselle luonnon virkistyskäytölle tai muulle yleiselle tai yksityiselle edulle."

Mennäänpä kaikki tuon mukaan, niin ei muuta lainsäädäntöä juuri tarvitakaan!

Pykälä toteuttaa juuri sitä reiluutta, jota niin ihailen etenkin Meriteiden ohjaus- ja kulkusäännöissä. Ne odottavat aina suurempia toimenpiteitä siltä osapuolelta, jolle se kussakin tilanteessa on helpompaa: isoa alusta ei pakoteta manöövereihin ahtaissa paikoissa, pyydyksiä tai toista venettä hinaavalta ei vaadita suunnanmuutoksia ja nopeuttaan ketterästi säätävä moottorivene antaa tilaa tuulen armoilla olevalle purjehtijalle.

Periaate on niin kristallinkirkas, että on vaikea ymmärtää joidenkin väärinymmärrysten pinttyneisyyttä. Seuraavat kolme ovat erityisen turhauttavia:

1) Ammattiliikenteellä EI OLE etuajo-oikeutta huviveneisiin nähden.

Ei muuten ole etuajo-oikeuksia kenelläkään, on vain väistämisvelvollisuuksia eri järjestyksessä.

Mutta siis, kun ei ole olemassa ammattiliikennettä osoittavia merkkivaloja tai -kuvioitakaan, niin ei voi olla moista sääntöäkään. Se on ihan eri asia, että huvittelijoiden on silkasta kohteliaisuudesta hyvä antaa selkeästi töissä olevien hoitaa hommansa rauhassa.

2) Kaikki merkityt väylät EIVÄT OLE ahtaita väyliä, joissa huviveneiden pitää väistää kaikkia laivoja.

Nettilegendat väittävät tulkintaa ammoisen Merenkulkulaitoksen esittämäksi, mitä en usko alkuunkaan. Vaikka olisi tottakin, se laitos ei ollut oikeusviranomainen.

Mutta siis, säännön mukaan "pituudeltaan alle 20 metrin alus tai purjealus ei saa estää sellaisen aluksen kulkua, joka voi navigoida turvallisesti vain itse ahtaassa kulkuväylässä."

Hyvä niin. Mutta aika avutonta olisi, jos joku rannikkorahtari tai silakkatroolari oikeasti tuntisi olonsa turvattomasti Porkkalan selällä tai Harmajaa ohittaessaan.

3) Purjeveneellä EI OLE aina etuajo-oikeutta.

Edelleen, on vain väistämisvelvollisuuksia eri järjestyksessä. Tolkkupäinen purjehtija pystyy myös yleensä näkemään ihan ilman sääntökirjaa, milloin väistäminen on helpompaa itselle kuin toiselle.

Mutta ne säännöt on silti hyvä kerrata ennen kauden alkua. Etenkin juuri tänä vuonna, kun asetutaan uuden lain suojiin.