Pimeää, harmaata ja värikästä

Blogi 04.10.2016

Eilen teimme kauden ehkä viimeistä kotimaan pursitestiä 17 m/s tuulessa. Toissapäivän sataa tihuutti, ja melkein joka aamu viime viikolla sumu peitti näkyvyyden alle sataan metriin. Juuri nyt raivokkaan kirkas auringonpaiste heijastaa rantojen ruskaa peilityynestä vedenpinnasta.

Suomessa on kuulemma keskimäärin varsin vaihtelevat säät. Sen huomaa selkeimmin syksyllä. Ei ihme, että jokainen venettään vesillä pitkään pitävä yllyttää kavereitaan kokeilemaan samaa.

Oma suosikkini sääilmiöistä on ensilumen jälkeinen aamu saaristossa. Etelärannikolla silloin harvoin on vielä jäätä, jolloin maisema muuttuu väreiltään negatiiviksi: mikään ei näytä enää tutulta, kun saaret ovat valkoisia läikkiä mustaa merta vasten.

Syyskelit tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden harjoitella veneilytaitoja. Yllättävät olot odottavat kotisataman ulkopuolelle, jolloin niihin ei joudu vaan voi lähteä turvallisesti varautuneena. Pois pääsee heti, kun käy liian jännäksi.

Sumuun ei pidä mennä edes harjoittelemaan, mutta kun se nousee vielä laiturissa ollessa, voi tarkastaa, onko vene valmiina oikeaan tapaan toimia: väylältä sivuun, ankkurilla kiinni suojaisaan kohtaan, kuulovartio kannelle sumutorvi mukanaan.

Onko ankkuri selvä, jos vierassatamissa on käytetty vain kiinnitysköysiä? Löytyykö sumutorvi? Entä se laivurikurssin kirja, jonka avulla tulkitaan muiden äänimerkkejä?

Samaa kirjaa tarvitaan pimeäajossa, jos kaikkien vesikulkuneuvojen kulkuvalot eivät ole ulkomuistissa. Milloin omat valot ovat viimeksi olleet päällä? Sujuuko karttatyö kompassin, harpin ja kellon kanssa? Osaatko edes suosikkisaarestasi kotiin pimeällä ilman plotterin apua?

Senhän kaikki ymmärtävät, ettei plotteri ole väline huonossa näkyvyydessä ajamiseen, ei edes AIS:lla varustettu. Vain tutka varoittaa myös muista kulkijoista. Sen harjoittelu taas on tehokkainta kirkkaana päivänä, kun näytön kertomaa voi verrata näköhavaintoihin.

Tunninkin aktiivinen ajoharjoittelu isossa aallokossa eri suuntiin opettaa paitsi veneen hallintaa, sen varustelua. Kun satamaan palattua siivoa sinne tänne lennelleitä tavaroita, voi samalla miettiä, olisiko niille parempia sijoituspaikkoja. Kai tärkeiden laitteiden – akun, tankin, raskaiden esineiden – kiinnitykset ovat luotettavat?

Jos ei harjoittelu satu huvittamaan, on syksyllä helppo jäädä saaristoon ylimääräiseksi yöksi. Paikkoja löytyy takuulla, ja marjat sekä sienet odottavat poimijoitaan.

Niitä voi lisätä pitkän, pimeän illan aikana muhevaksi hautuvaan karjalanpaistiin, samoin kuin lirauksen stoutia. Toinen pullo sitten ruokajuomaksi, ainakin jos minut kutsutte gastiksi.