Talvikaudella etelän vesille

Blogi

Muistoja: auringonpaiste, joka tuntuu ihon läpi luissa ja ytimissä asti. Paljaat jalat tiikkiturkkia vasten. Pulahdus lasinkirkkaaseen, lämpimään veteen ja kuivattelu auringossa. Sortseissa koko päivän, illalla flanellipaita riittää takiksi.

Tasainen tuuli purjeissa. Meri, taivas ja horisontissa kohoavat vuoret sinisen kaikissa sävyissä. Parhaat kaverit ympärillä, puheenaiheena seuraavan sataman ruokatarjonta: etsitäänkö illaksi ravintola, mennäänkö aamulla kalatorille?

Todellisuutta: auringon nousun ja laskun väli Helsingissä on tänään tasan kuusi tuntia. Ulkona sade on vaihtumassa rännästä vedeksi, sisällä meluaa kylppäriremontti. Kymmenen päivän ennusteessa pilkistää yksi pilvenpeittämä auringonkuva. Vesipisaran kuvia on 11, lumitähtiä viisi. Ylin lämpötila on kuusi astetta, alin miinus kolme.

Talvikaudella etelän vesille purjehtimaan?

Kuva: Kari Wilén

Pako todellisuudesta tuntuu ihan täyspäiseltä reaktiolta tähän aikaan vuodesta. Äkkilähdöillä saisi lennot ja viikon hotellin Kanarialta alle neljällä sadalla eurolla.

Purjehduslomakin tulee hinnaltaan mielikuvia halvemmaksi, minkä jo moni suomalainen on huomannut. Karkeana nyrkkisääntönä veneen hinnasta voi pitää 100-150 euroa per henkilö per päivä, kun mennään Välimerelle. Lisäksi tulevat lennot.

Toisaalta hotellia ei tarvita, eikä muita maksullisia huvituksia kohteessa. Ravintoloiden käyttö on jokaisen omassa hallinnassa. Oman kokemukseni mukaan lopullinen lasku on suunnilleen samaa luokkaa kuin muidenkin harrastusten aktiivilomilla.

Mikä siten estää charter-purjehduksen nousua pakettimatkailun kaltaiseksi kansanhuviksi?

Liioiteltu ujous omien taitojen suhteen, on oma arvioni. Epäilys siitä, onnistuuko noin 40-50-jalkaisen purren käsittely satamissa ja vierailla vesillä, kun on totuttu pyörimään kotisaaristossa pienemmällä veneellä.

Luultavasti onnistuu ihan hyvin. Skandinaavien veneilytaitoja pidetään yleisesti ottaen luotettavina. Hyvästä syystä, sen mukaan mitä olen itse nähnyt. Monesta muusta maasta lähdetään vuokraveneilemään paljon vähemmällä osaamisella, kuin mitä manööverit meikäläisissä vierassatamissa kertovat keskitasoksi.

Veneen käsittely ei vaikeudu suorassa suhteessa sen kokoon. Tilaa, aikaa ja ystävällisiä avustajia – sekä palkattuja että kanssaveneilijöitä – on laitureilla jopa enemmän kuin kotimaassa. Syvärantaiset meret ovat naurettavan helppoa navigoitavaa meille karikoiden väleissä puikkelehtimaan tottuneille. Pienet eroavuudet, kuten peruutukset laituriin, moorinkien käytön ja keula-ankkuroinnin oppii käytännössä muutamalla yrityksellä, kun teoriaa tutkii etukäteen netistä tai kirjoista.

Puuttuuko Kansainvälinen huvivenekuljettajan todistus?

Se on sisällöltään niin köykäinen todistus, että vähänkään tottunut veneilijä saa sen käytännössä paluupostissa, kun lähettää hakemuksen TraFiin.

Todellisempia hankaluuksia valmismatkoihin verrattuna ovat suunnittelun vaatima aika ja tarjonnan puute. Netistä ei löydy valmista pakettia parilla klikkauksella, kun suuret matkatoimistot eivät niitä tarjoa. Käytännössä pitää ensin itse koota kiinnostunut joukko kavereistaan, mikä jo vaatii aikataulujen pohdintaa, varmistuksia, peruutuksia ja varasuunnitelmia.

Sen jälkeen pitää etsiä vuokraveneiden välittäjä. Niitä on suomalaisiakin, vaikka vähän ja pieniä toimijoita. Heidän kanssaan pitää käydä eri pituisia neuvotteluja tarpeista ja tarjouksista. Suuret ulkomaiset välittäjät toimivat netin kautta näppärämmin, mutta niitä käyttävän on hyvä jo tietää varsin tarkkaan, mitä tarvitsee ja haluaa.

Erinomainen lääke ongelmaan ovat kotimaisten purjehduskoulujen talviset retkikurssit. Ne ovat loistava tapa ottaa ensikosketus charterpurjehdukseen ilman huolta omista vastuista. Kouluttajat tuntevat kohdesatamansa, joten oppi ei jää vain veneen käsittelyyn, vaikka silläkin voi paikata mahdolliset esteet huvilupakirjan saamiselta. Etenkin Purjehduksenopettajien yhdistys PoRyn kursseilla on niin mietitty sisältö, että reissulta palaa taatusti parempana veneilijänä.

Jos taas haluaa kokeilla siipiään omatoimisemmin, mutta ei ihan kokonaan yksin, voi liittyä eskaaderiin kurssiveneiden kanssa. Koulut auttavat veneen hankinnassa, tarkastuksessa ja luovutuksessa, mutta muuten voi purjehtia omaan tahtiinsa.

Valoisa kääntöpuoli pienten matkanjärjestäjien kanssa toimiessa onkin juuri tämä: vaikka varauksiin ja suunnitteluun menee kauemmin, se ei ole hukkaan mennyttä aikaa. Se pätee niin purjehduskouluihin, yksityiskippareihin kuin vuokravenevälittäjiin.