Onko vanha mökkiveneesi enää turvallinen?

Ajankohtaista 17.05.2016

Näin keväällä ja alkukesällä, kun mökkiveneet laitetaan vesillelaskukuntoon, kannattaa miettiä, miten turvallinen se vanha vene oikein onkaan? Viime vuosina tulleet uudet säännöt ja vaatimukset ovat nostaneet veneiden turvallisuustasoa.

Lujitemuoviveneet ovat pitkäikäisiä, mutta vuosien saatossa käyttö ja säilytys kuluttavat venettä, vaikka sitä ei huomaakaan. Vanhassa veneessä voi olla vaurioita, jotka eivät sinänsä haittaa veneen käyttöä, mutta tosipaikan tullen voivat vaarantaa esimerkiksi veneen kelluvuutta. Mahdolliset tee-se-itse-miehen tekemät omat muutokset veneeseen voivat myös vaarantaa veneen turvallisuutta.  

Alla olevassa taulukossa on kuvattu, miten säännöt ovat muuttuneet vuosien saatossa:

Veneliikennelaki ja -asetus olivat voimassa 16.6.1998 saakka. Tämän jälkeen astui voimaan huvivenedirektiivi. 16.6.1998 alkaen on kaikkien EU:ssa kaupan olevien veneiden täytettävä huvivenedirektiivin vaatimukset ja oltava CE-merkittyjä. Huvivenedirektiivi on yhtenäistänyt veneiden turvallisuustason EU-maissa.

NBS, eli Pohjoismainen venenormisto oli vapaaehtoinen rakenne- ja turvallisuussäännöstö veneille. Veneet jotka valmistettiin tämän säännöstön mukaan, varustettiin Sinisellä kilvellä.

Taulukosta näkee, että turvallisuusvaatimukset ovat kasvaneet vuosien saatossa. Tässä on tietysti muistettava, että aikoinaan hyvin tehty 70-luvun vene voi olla yhtä turvallinen kuin 2000-luvun vene, vaikka 70-luvun vaatimukset olivat alhaisempia. Taulukosta näkee, että varsinkin lujuuteen, vakavuuteen ja kelluvuuteen on tullut vaatimuksia. Myös veneen ohjailuomaisuuksiin kiinnitetään enemmän huomioita tänä päivänä.

Vaikka lujitemuovi ei lahoa samalla tavalla kuin puuveneet, niin vanhassa lujitemuovissa saattaa olla vaurioita kriittisissä paikoissa. Vuosien käytön jälkeen ja vedettäessä venettä rantaan saattavat kölit kulua jopa puhki. Tämä voi aiheuttaa vuotoja veneen sisään tai kelluketiloihin.

Vanhoissa veneissä ja myös monissa uusissa veneissä kelluvuus vedellä täytettynä on usein toteutettu ilmatiiviillä säiliöosastoilla. Nämä osastot saattavat ruveta vuotamaan ja jopa hajota. On oltava myös tarkkana, ettei ilmakellukesäiliöitä ole puhkaistu esimerkiksi varusteasennuksien yhteydessä ja ettei niistä ole tehty säilytyslokeroita. Mahdolliset kellukevaahdot ovat voineet painua kasaan, murentua tai jopa irrota, jolloin ne eivät enää toimi suunnittelulla tavalla.

Puuvene kelluu, sanotaan – kyllä se kelluu, mutta ei sitten paljon omaa painoa enempää kelluta. Laho puuvene ei edes kunnolla kellu.

Yhteenvetona voidaan todeta, että vanhojen veneiden pahimpia turvallisuusriskejä ovat piilevät viat ja vaurioituneet rakenteet, joita ei ole korjattu:
–  Tunnetko veneesi ja osaatko tarkistaa ettei rungossa, laidan reunoissa, kellukesäiliöissä tai muissa rakenteissa ole vaurioita?

– Ovatko ilmakellukesäiliöt tiiviitä ja onko niissä kondenssivesitulpat paikallaan? .

– Muutkin perheenjäsenet saattavat käyttää venettä, tietävätkö he puutteista turvallisuustasossa?

– Entä lapset, kuinka turvallisen veneen haluat antaa heille käyttöön?

Jonain päivänä on valitettavasti myös todettava, että vanhan veneen puutteet ovat sillä tasolla, että on turvallisempaa ostaa uusi vene, jolloin turvallisuustaso on tämän päivän vaatimusten mukainen. Olisiko se ehkä tänä kesänä?

Max Johansson, VTT