Gaalojen aikaa
Blogi 22.01.2018
Julkisuudesta kipeästi elävä viihdeala jakaa vuodenvaihteen molemmin puolin kiivaasti oscareita, emmyja, grammyja, venloja ja ties mitä jusseja. Venealallakin on palkintonsa, vaikka niiden kuuluisuus ja jakamisen juhlallisuus paljon vaatimattomampaa onkin.
Yhteistä on, että palkitsemisen perusteet eroavat kovasti. En malta olla kehaisematta European Yacht of The Year -tunnustusta (EYOTY), jonka raadissa olen Vene-lehden edustajana ollut nyt ensimmäisen kerran mukana. Vuoden purjeveneen valitsvat 12 eurooppalaisen veneilylehden purjehdustoimittajat viidessä kategoriassa, ja voittajat paljastettiin Düsseldorfin BOOT18-näyttelyssä. Kehumisen arvoisen valinnasta tekee se, että kaikki veneet tosiaan purjehditaan ja arvioidaan yhteistesteissä.
Moottoriveneiden puolella käsittääkseni vastaavia, todellisiin testeihin perustuvia palkintoja ovat mm. Best of the Boats (BoB) ja European Powerboat of the Year. Suuri osa muista palkinnoista on rajallisempia. On yksittäisten lehtien tai lehtiryhmien tunnustuksia, joissa voittaja valitaan vain ao. julkaisuissa esitellyistä veneistä, Lähes kaikki venenäyttelyt julistavat omat vuoden veneensä, jotka luonnollisesti valitaan messuille osallistuvien joukosta. Tällaista valintaa olen myös ollut muutaman kerran tekemässä Helsingin venenäyttelyssä.
Bella 620C voitti parhaillaan käynnissä olevilla Düsseldrorfin Boot -messuilla European Powerboat of the Year 2018 -palkinnon ja oli myös yksi syksyn Best of the Boats -kilpailun finalisteista.
Valinnan ja karsinnan metodeista riippumatta tunnustuksille kannattaa antaa pelkkää julkisuuden tavoittelua suurempi arvo, nimenomaan veneisiin tutustuvan yleisön kannalta. Takana on kuitenkin eri tavoilla kokeneiden raatien näkemys siitä, että juuri nämä veneet ovat jollain tavoilla omassa joukossaan poikkeuksellisen kiitoksen ja huomion arvoisia.
Kirjoittavan venetestaajan näkökulmasta raateihin osallistumisella on henkilökohtainen etu, joka ajan myötä koituu lukijoiden hyväksi.
Pitkin kautta käyn useita keskusteluja yksityisten veneiden omistajien kanssa. Tyypillisesti kipparit alkavat kysellä mielipidettäni joko heidän nykyisestä tai tavoittelemastaan veneestä. Vähitellen juttu kääntyy niin, etta minä utelen heidän nykyisiä veneilytapojaan ja aikeita tulevasta. Joka tapauksessa, keskustelu pysyy hyvin suppeasti tietyssä vene- ja veneilytyypissä.
Raadeissa puhutaan kyllä detaljeistakin, mutta aina suhteessa laajempaan perspektiiviin veneiden tyyppien, käytön, hintatasojen kuin markkinoiden tarjonnan suhteen.
Tuloksena on valtava määrä veneisiin ja veneilyyn liittyvää yleissivistystä hyvin tiiviissä ajassa. Väitän, että tämän kauden yhteensä noin kahden viikon mittaiset EYOTY-testit jälkipuinteineen ovat opettaneet minulle purjeveneistä enemmän kuin kokonainen kausi omin nokin seilaamista.
Seuraavalla kaudella olen toivottavasti vähän viisaampi koepurjehtija niissäkin pursissa, jotka eivät ehdolle ole yltäneet. Toivottavasti osaan myos siirtää oppini juttuihin asti.