Jussina korkataan!

Blogi 26.06.2017

Veneilykausi siis, valitettavan monella, kun alkukesä on ollut sellainen kuin on.

Pullojakin moni korkkaa liiaksi asti, ja vaikka toisin toivoo, se suurella todennäköisyydellä tulee näkymään ikävänä piikkinä hukkumistilastoissa. Sen tilaston kertomaa ei pidä sekoittaa veneilyn turvallisuuden ja veneilytapojen nykytilan arviointiin. Syy on juuri se, mikä juhannuksena korostuu. Kännissä rantavesiinsä hukkuvat mökkiläiset eivät ole veneilijöitä.

Meillä käytös on perinteisesti ollut huomattavasti asiallisempaa, vaikka sitä on valoisan yön intohimoisimpina hetkinä monessa satamassa vaikea uskoa.

Meri- ja järvipelastuksen tehtävätilastoissa – siis niissä veneitä koskevissa – on joitakin vuosittaisia piikkejä. Aivan kauden alku tuottaa tekemistä. Into lähtöön on silloin kova ja ihan kaiken tekniikan toimivuus jää joskus tarkistamatta. Noloimmaksi kuvittelisin polttoaineen tankkauksen unohtamisen (manaankohan pahaa karmaa päälleni?).

Toinen vilkas hetki koittaa juhannuksena, johon tänä vuonna saattaa tuoda osansa tuo kauden aloituksen venyminen. Toki yöttömässä yössä on yksinkertaisesti tavattoman paljon väkeä vesillä, mutta veneilijöidenkään osalta alkoholin liikakäyttöä ei voi suoraan kuitata syyttömäksi. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tuomioiden määrä on tosin ollut ihan kohtalaisessa laskussa, mutta valvonta on niin niukkaa, että varmoja johtopäätöksiä on vaikea tehdä.

Sekin vaikuttaa tuomioiden määrään, että meikäläinen yhden promillen raja vesiliikenteessä on varsin korkea. Paljon pienemmässäkin hutikassa kyky oikeisiin manöövereihin heikkenee. Tämän tietää myös laki, sillä jo reilusti alle rajan olevilla puhalluksilla saa kyllä sakot, jos on haitaksi muille. Jos on oikein vaaraksi asti, saattaa päätyä poliisin kyydissä maihin.

Ja kyllähän veneilijöidenkin hukkumiset näkyvät lopulta samassa tilastossa maakrapujen kanssa. Se, mikä ikävistä luvuista olisi helpoimmin otettavissa opiksi, on hämmentävän itsestään selvä yksityiskohta: 85% hukkuneista olisi pelastunut, jos pelastusliivit olisivat olleet päällä.

Mitä pienet edellä, sitä pitäisi meidän isompien tehdä perässä. Kun vertaa parin vuosikymmenen takaisia muistikuvia vierassatamien, retkisaarien ja jopa kesämökkien rantaelämästä nykyiseen, silmin pistävimpänä erona nousee mieleen se, kuinka pienet ja vähän isommatkin lapset ovat alkaneet käyttää liivejä myös rannalla, ei vain veneessä.

Siinä lienevät syy, miksi aikuiset hallitsevat juhannuksen synkimpiä tilastoja. Jos mekin käyttäisimme pelastusliivejä, joisimme limpparia, käyttäytyisimme äidin ohjeiden mukaan ja menisimme nukkumaan ajoissa, niin paljon vähemmän olisi orpoja aamulla.

Vaikka kai sitä nyt kerran kesässä saa valvoa niin pitkään kuin huvittaa.