Varovaista pessimismiä

Blogi 16.06.2020

Hallitus kertoi eilen virallisen poikkeustilan päättyneen. Siitä lähtien eri tahoilla on pohdittu, tai viisasteltu, ollaanko nyt sitten normaalissa tai peräti uudessa normaalissa tilassa?

Siitä ollaan varsin yksimielisiä, että moni asia ei ole ainakaan ennallaan. Filosofisemmin ajatellen, koska jatkuva muutos on ainoa pysyvä asia maailmassa, ennalleen palaaminen se vasta poikkeustila olisikin.

Muutoksen edessä on luonnollista tuntea huolta, pelkoakin. Siksi poliitikoille, virkamiehille, yritysjohtajille ja muille, joiden työhön kuuluu yleisen mielipiteen rauhoittelu, on muodostunut vakiofraasi "on syytä varovaiseen optimistimiin".

Ymmärrän tarkoituksen, mutta pidän muotoilua vääränä. Optimismi on se asenne, joka tuottaa maailmaan kaiken hyvän ja edistyksen. Se, mitä oikeasti pitää varoa, on sortuminen pessimismiin.

Tulevaisuutta ammatikseen arvioivat puhuvat hiljaisista signaaleista. Niitä ei pidä sekoittaa sosiaalisissa medioissa helposti leviäviin mutu-analyyseihin. Ei, vaikka molemmissa tehdään johtopäätöksiä lähtökohdista, joiden oikeellisuudesta ja merkittävyydestä ei tarkalleen ottaen ole varmuutta.

Kuten seuraavanlaisissa kuulopuheissa venealan kauppiailta, valmistajilta ja toimittajakollegoilta.

Koronakriisi on herättämässä ihmisiä kotimaan matkailuun ja luontoharrastusten pariin. Kesämökkejä ja asuntovaunuja on hankittu vilkkaammin kuin pitkiin aikoihin, ja sama näyttää koskevan veneitä. Uusien veneiden valmistus kyllä notkahti, mutta syynä oli enemmän työntekoa ja logistiikkaa koskeneet rajoitukset, kuin kysynnän lasku.

Niilläkin tehtailla, jotka pitivät toimintansa parhaiten käynnissä, toimitusajat venyvät. Jälleenmyyjät, jotka peruuttivat ennakkotilauksiaan, ovat joutuneet tarjoamaan ei-oota asiakkailleen. Suomiveneilee-koeajopäivän kävijöistä oli vakavasti ostomielellä valtava leijonanosa.

Varuste- ja tarvikekauppa on käynyt poikkeuksellisen kuumana koko kevään. Omia veneitä on kunnostettu, etenkin juuri täksi kaudeksi hankittuja käytettyjä. Uusia ja palaavia veneilijöitä on tulossa vesille ennätysmäärä niin päiväretkeilyn kuin perhematkailun pariin.

Eikä ilmiö rajoitu Suomeen. Kaikki vähänkään järkevän hintaiset ja kuntoiset veneet on jo viety, valitteli hollantilaiskollega. Samma här, sanoi ruotsalainen, ja espanjalainen tokaisi ¡tambien!

Saksalainen taas kertoi tutustaan, aikoinaan innokkaasta purjehtijasta, joka halusi palata harrastuksen pariin, mutta sopivaa purtta ei vain löytynyt.

"Sitten otan vaikka moottoriveneen! Nyt on pakko saada paikka, jossa voi olla ulkosalla oman porukan kesken", kuului päätös.

Suora havainto on itsellänikin. Seuraan puolivakavasti, satunnaisen säännöllisesti, itselleni sopivien veneiden tarjontaa kotimaan ja pohjoisen Euroopan nettipalstoilta. Toukokuussa, yhden viikon sisällä, hävisi tusinan verran kiinnostavimpia ilmoituksia.

Mitään edellä mainituista en ole tarkistanut niin, että voisin oikeaa uutisjuttua kirjoittaa, vielä. Yhteislinjasta voi silti arvailla, että veneilyn uusi normaali tulee olemaan vanhaa parempi. Syy on silloin – ja taas – optimistisessa tavassa suhtautua tulevaisuuteen.

Epävarmuuden sietää, kun löytää siitä hyödynnettäviä puolia. Yksikään valtio, kansa, yritys tai hanke ei ole noussut suuruuteen ajatuksella "ei tästä kuitenkaan mitään tule".

Ollaan siis rohkeasti optimisteja, ja pessimistejä vain hyvin varovasti.