Veneilijä yllätti talven

Blogi 30.11.2023

Veneilijä yllätti talven

Perjantaille se jäi, juuri viikonloppuun ennustettujen pakkasten alle. Veneen nosto tietenkin.

Ihan sula oli vielä kotisatama, kuten myös siitä pienen ajomatkan päässä oleva traileriluiska. Venettä siirtäessä ehti tekemään vielä viimeisen kierroksen merellä; ajamaan moottorin lämpimäksi ja kuljettajan kylmäksi. Oheistehtävänä kävin tutkimassa läheisten venesatamien tilanteita ja hyvältä näytti. Oli vielä muutamia suurempia, ilmeisesti jäissä talvehtimiseen tarkoitettuja veneitä laitureissa. Mutta pienet oli nostettu ajoissa ja telakoitu melkein sataprosenttisesti. Etenkään sellaisia unohdetun ja huonosti pidetyn näköisiä ei sattunut silmiin lainkaan.

Tämän kauden lopetuksesta ainakin länsihelsinkiläiset veneenomistajat ansaitsevat kiitettävän arvosanan. Paremman kuin itse sain vuosi sitten. Silloinkin kylmät tulivat näihin aikoihin, ja silloinkin itselleni sattui ulkomaan lomareissu. Silloinkin lähdin melkein kesäisesti säästä ja palatessa oli lumi maassa. Mutta silloin autossani oli vielä kesärenkaat alla ja kotisatamassa odotti peilikirkas jää. Nosto-operaatio oli kaikkea muuta kuin rentouttavaa veneilyä, kun veneemme vielä sattuu olemaan RIB. Jään särkeminen kumiveneellä on melko jännittävää puuhaa.

Siperia opetti, joten nyt oli nastat alla ja neliveto varattu hyvissä ajoin ennen matkaa. Säätiedotusten selaaminen mojito kädessä oli huoletonta.

Kun vene on nyt turvassa, voi hyvin mielin alkaa jossitella. Merihän pysyy todennäköisesti auki vielä jouluun asti tai pidempäänkin. Talviveneily sinne asti vaatii toki muitakin järjestelyjä ja valmistautumista kuin paremmin jäätä kestävän veneen ja tuplavarmistetun nostopaikan. Aika moni tuntuu pitävän vaivan arvoisena viimeisistä sulan veden päivistä nauttimista. Noilla urhoilla on oma Facebook-ryhmänsäkin (Syys/talviveneily Suomessa), jossa on noin 1 600 jäsentä. Veneitä lienee vähemmän, kun mukana on meitä, jotka viihdytämme itseämme muiden kokemuksilla ja valokuvilla. Ne ehkä inspiroivat jossain vaiheessa tutkimaan, kuinka hankalan työn takana olisi järjestää itsellekin kalusto, jolla pystyisi ihan oikeasti yllättämään talven ja jatkamaan veneilykautta suoraan kevääseen saakka.

Itse asiassa olen jo parin talven aikana hahmotellut aiheesta jonkinlaista harjoitustyön, blogin ja juttusarjan yhdistelmää. Palaset alkavat olla kasassa, vaikka kaikki niistä eivät ihan vielä ole loksahtaneet kohdalleen. Yksi aivan keskeinen muuttuva tekijä on tietenkin itse talvi. Kuinka varhain se tulee ja kuinka kaukaa se pakottaa avovettä hakemaan? Vastauksia ei voi tietää etukäteen, joten varasuunnitelmia pitää olla joka ongelmaan enemmän kuin yksi.

Rehellisesti sanoen, sekin mietityttää, mitä siellä tyhjällä ja kuolemankylmällä ulapalla tekisi? Jotain mielekkäämpää sen pitäisi olla, kuin somekuvien napsimista.

Yllykettä antaa kuitenkin muisto kolmen vuoden takaa. Silloin etelärannikko pysyi sulana niin, että veneemme pidettiin vesillä yli uudenvuoden. Ajossa tuli käytyä pari kertaa viikossa ihan loppuun asti, niin kalassa ja kuin ihan vain tulistelemassa typötyhjillä grillikatoksilla. Eikä tuntunut lainkaan tyhjänpäiväiseltä seikkailulta.

Sinä vuonna tosin saimme veneen kuiville vasta, kun telakan rautavene kävi avaamassa väylän ulapan reunalta nosturilaituriin.

Talvi yllätti veneilijän sillä kertaa, pakko myöntää.

Bloggaaja on purjehdukseen erikoistuva freelance-toimittaja ja merimelonnan harrastaja Pasi Nuutinen (nuutispasi@gmail.com)