Jettikuskien itsekurista
Blogi 20.07.2020
Hätäilemällä syntyy epäkelpoja lakeja. Siitä on paljon enemmän näyttöä, kuin sananlaskun lupaamista epäsosiaalisista jälkeläisistä. Silti hätäily on joskus aivan ymmärrettävää, mutta sen seurausten jättäminen korjaamatta ei ole.
Puhun vesijettien alueellisista käyttökielloista ja erikseen niihin kohdistetuista nopeusrajoituksista.
En ole itse kokenut aikaa, jolloin jetit ensimmäisen kerran todella yleistyivät Suomessa. Silti olen kuullut yllin kyllin kauhutarinoita siitä, kuinka niillä kaahailtiin mielipuolisesti satamissa ja kapeikoissa, sekä ajettiin naapureista piittaamatta tuntikausia hupirinkiä kesämökkirannoilla, suviöiden pikkutunneille asti.
Vaikka jutuista ottaisi vähän kauhistelulisää pois, on päreiden polttaminen täysin käsitettävää. Sen jokseenkin väistämätön seuraus taas ovat kiellot, joita säädettiin pitkin, poikin vesistöjä niin, että jettiharrastus kuristettiin välillä lähes kuoliaaksi.
Epäreiluus piilee siinä, että meluaminen, häiritseminen ja kaahaaminen kiellettiin nimenomaan ja erikseen jeteiltä. Käsittääkseni kaikkiin noihin olisi voinut puuttua jo olemassa olleilla järjestyssäännöillä, jos uusien pykälien säätämisen sijaan keinoksi olisi valittu valvonnan lisääminen.
Pari näsäviisasta vertausta: Jos vesijetillä meluaminen on kielletty, saako silti huudattaa gettoblasterilla hevirokkia? Entä kuka pitäisi asiallisena, jos korttelirallia torjuva läpiajokielto koskisi vain Fordeja ja Nissaneita?
Ajan myötä tekniikan kehitys ja jäljelle jääneiden jettikuskien fiksuus on muuttanut tilannetta paljon. Olen itse ollut parikin kertaa mukana testeissä, joissa on mitattu uusien vesijettien äänitasoja eri ajonopeuksilla ja verrattu niitä tavallisiin moottoriveneisiin. Jetit ovat olleet säännön mukaan hiljaisempia, joskin vähän korkeataajuisempia.
Tämän tuntien harrastajat ovat luoneet lajikulttuuria, jossa luukutus tapahtuu vasta ulapalla ja asutuksen ohi ajellaan maltilla. En tiedä, onko jettirajoituksia vielä mistään poistettu, mutta harkinnassa asia on tiettävästi ollut ainakin parilla alueella.
Valitettavasti nyt näyttäisi olevan syntymässä uusi mokaamisen aalto. Vesijetit ovat parina viime vuonna olleet myyntitilastoissa selkeästi suosituin uusien vesikulkuneuvojen tyyppi. Siinä määrin, että harrastajien joukkoon on tullut veneily- ja muita tapoja tuntematonta porukkaa. Päivälehdistä on tänä kesänä saanut lukea jo useamman kerran, kuinka juuri jetit työllistävät venepoliisia nopeusvalvonnassa. Helsingissä oma lukunsa on varomaton puikkelehtiminen vilkkaan satamaliikenteen seassa. Sosiaalisen median keskustelupalstoja en viitsi edes kommentoida.
Nyt tarvitaan jettiharrastajien, -kauppiaiden ja -vuokraamojen ryhtiliikettä. Uusille kuskeille pitää selittää, että vaikka vekottimen ketteryydestä ja suorituskyvystä nauttiminen on kuinka hauskaa, ensin pitää malttaa ajella kunnon pelipaikoille. Ja sitten asia pitää selittää uudestaan, ja vielä kerran.
Jetit eivät kaahaa eivätkä melua, vaan niillä ajavat kuskit. Siksi jettien kieltäminen on väärä ratkaisu ja ajotapoihin puuttuminen oikea. Jos laji pystyy hoitamaan asian kuntoon omin voimin, tulos on kaikkien kannalta sekä nopein, vaivattomin että parhain.
Se on jo riittävän monesti nähty, että kun rajoituksia ryhtyvät säätämään kiukkuiset sivulliset hätäpäissään, tulos on mahdollisimman huono.