Vielä ehtii opiskelemaan

Blogi 03.03.2025

Maaliskuun alkaessa satelliittikuvat näyttävät lähes koko Suomen rannikon olevan vielä jään saartama. Vyöhyke on kuitenkin ohut ja Suomenlahdella pidemmät niemet pilkistävät avoveteen asti. Kuten ovat tehneet käytännössä läpi talven, päätellen Syys/Talviveneily Suomessa -Facebookryhmän päivityksistä. Suurin osa venesatamista sijaitsee ymmärrettävästi suojaisissa sisälahdissa. Siksi ei varmaankaan ihan lähiviikkoina kannata vielä unelmoida vesillelaskuista. Ei, vaikka toiveikkaan veneilijän silmin pitkän tähtäimen sääennusteet ovat kutkuttavaa luettavaa.

Ilmatieteenlaitos näyttää seuraavalle 15 vuorokaudelle melkein pelkkää plussaa Helsingissä. Kuukauden ennusteen mukaan jakson kaikilla viikoilla on tavanomaista leudompaa. Kolmen kuukauden keskilämpötilan arvellaan olevan koko maassa selvästi pitkän ajan keskiarvoa korkeammalla.

Aikainen kauden aloitus tulossa, mitä ilmeisimmin.

Vanhoilla konkareilla se ei aiheuta ihmettelyä. Nuotit ovat selvillä, toimet moneen kertaan harjoiteltuja ja varusteet olemassa (ehkä huollettuinakin?) niin venettä kuin veneen käyttäjiä varten. Ja kun vesille päästään, ollaan tutussa elementissä.

Uusilla veneilijöillä tilanne on mutkikkaampi. Ehkä ensimmäinen vene on ostettu jo perinteisesti parhaaseen kauppa-aikaan syksyllä, ehkä on tartuttu helmikuussa messutarjoukseen, tai ehkä ollaan vielä venekuumeen kourissa selaamassa nettipalstoja ja odottamassa sen oikean löytymistä kevään korvalla. Kuinka vain, mutta mielessä pyörii varmasti sen tuhannen kysymystä käytännön asioista veneen tekniikan, huollon ja varustelun tiimoilta.

Toivottavasti mieleen mahtuu jo myös sen pohdiskelua, mitä veneellä aiotaan tehdä ja etenkin sitä, miten siellä vesillä liikutaan oikein ja turvallisesti. Sen puolen teorian opiskelu on onneksi näinä internetin aikoina helpompaa kuin koskaan.

Puoleksi myyttinen tapa veneilyn opiskeluun oli isältä-pojalle-metodi. Oikeasti se tuskin on koskaan ollut kovin yleinen. Siitä lähtien, kun lasikuitu teki veneilystä kansanhuvin, veneiden määrä on yleensä kasvanut sellaisella vauhdilla, ettei isiä ole yksinkertaisesti riittänyt opettajiksi kaikille pojille ja tytöille.

Tosiasiassa raskaimman ja arvokkaimman työn veneilijöiden yleissivistyksen nostamiseksi ovat tehneet navigaatio- ja veneseurat työväen- ja kansanopistojen kanssa. Huiman moni veneilijä on vuosikymmenien varrella istunut luokkahuoneissa läpi talven suorittamassa laivurikursseja. Hyväksyttyjä tutkintojakin on suoritettu jo yli 170 000 kappaletta.

Vaivan palkaksi saadut todistukset ovat joko seinillä kehyksissä tai keräävät pölyä lipaston laatikossa, sillä ei ole väliä. Sillä on, että liikenteen säännöt, veneilytavat ja suunnistuksen perusteet on ainakin kerran todistetusti osattu.

Hankaluus vanhassa systeemissä oli ajoitus. Ensimmäinen kurssi oli syys- ja toinen kevätlukukaudella. Jos veneilystä ja opiskelusta kiinnostui keväällä tai kesällä, oppiin pääsi vasta ensimmäisen kauden jälkeen.

Enää ei tarvitse odotella. Navigointikursseja voi käydä etänä verkossa juuri silloin kun itselle sopii ja kiinnostus herää. Sekin on mahdollista, että tilaa vain oppimateriaalit kotiin, opiskelee itse, perheen tai kavereiden kanssa ja marssii sitten kokeeseen tarkistamaan tasonsa; tutkintotilaisuuksia järjestetään nykyisin neljästi vuodessa.

Edelleenkään todistuksen saaminen ei sinänsä ole opiskelun pääasia eikä tavoite. Ainakin itse pidän silti rauhoittavana sitä, että asioiden ymmärtämisestä on jokin kouraan tuntuva osoitus.

Seurallisena ihmisenä kieltämättä kaipaan pikkaisen myös luokkahuoneopiskelun tunnelmaa. Ainakin välituntien juttuseuraa.

Bloggaaja on purjehdukseen erikoistuva freelance-toimittaja ja merimelonnan harrastaja Pasi Nuutinen (nuutispasi@gmail.com)